Meistä on moniin veneisiin. Maailma on niin suuri että sinne voi hukata vaikka kaiken. Kaikki tarvitsevat jonkun, joka pitää huolta.
Uusi hämmensi, tietämättömyys turhautti. Ja jossain siellä ihmiset piti meitä ihan idiootteina, mut kyl meki opitaan.
Hetkellinen varmuus tulevaisuudesta, useammankin hetken varmuus huuhtoutuu taas ties mihin tuuleen. Kuka sanoo, että mun täytyy opiskella? Kuka sanoo, että pitää asettua? Minä? Jokin minun sisässäni? Mikä määrittelee asettumisen? Entä jos asetunki jossain muualla? Koti on siellä, missä tahtoo sen olevan. Konkreettisesti se on nyt vielä täällä, mutta on se silti siellä minne pian palaan. Se, että asetunko sinne, sitä ei voi tietää. Kuka voisi? Milloin? Tarviiko edes tietää? Käydään teellä sen sijaan.
Kiva käydä täällä nuuhkimassa muita maita, tykkään tosi paljon tosta sateenvarjokuvasta, siinä on jotenkin kaikki kohdallaan! Hyviä eloja sinne, sulla taitaa käydä jo aika vähiin? Onneksi aina voi lähteä uudestaan :-)
VastaaPoista